Tämä polku vei 2220m:n korkeuteen Rosshütten huipulle.                               

Ja tältä näyttivät maisemat matkan varrelta kuvattuna.

Nonnii - Sesile on turvallisesti kotomaan kamaralla, virkistyneenä ja levänneenä.
Mitä ny vähä tua jokapäiväänen vuarelle nousu rassas vanhaa kroppaa, mutta täytyy sanua, notta hyvää teki ja uurestansa on päästävä, mitä pikemmin- sen parempi. Mahtava tunne, ku puuskuttaen ja hikihelemet valuen vihiroon ja viimeen pääset huipulle. Etukätehen vähä pelekäsin, notta jos siskoolikkojen polovivaivat siirtyy tällä reissulla mullekki, mutta mun polovet tais tykätä kiipeemisestä, ainut joka muistutti kualevaasuuresta oli vanha nivusvaiva alastulles, mutta seki hellitti aina yän aikana.
Herkkujaki tuli maistettu, varovaasesti tosin, mutta sehän on vaan positiivista.

Itävalta on tosi siisti maa, roskia ei näkyny missää ja Seefeldin keskusta oli tosi rauhallinen iltamyähälläki.
Hurun kans pääteltihin, notta kaikki turistit kiipeelöö koko päivän ja kaatuu sänkyhyn viimeestään klo 21.00. Ei siäloo ketää, joka hilluus yämyähällä. Meikä teki nukkumahanmenoajoos yhyren poikkeuksen. Moon päättäny, notta viaraas maas on käytävä ainaki kerran kirkos johonaki tilaasuures ja niinpä nykki lähärin yksin Seefeldin kirkkohon kuuntelemahan New England Ambassadorsta. Ja kannatti mennä. Hiukan tunnelmaa latisti se, ku huamasin, nottei mulla oo kännykkää mukana sen kummemmin ku avaantakaan. Olin muistavinani, notta hotellin alaovi menöö kiinni klo 22.00 ja sen jäläkehen pääsöö sisälle vain huaneen avaamella. Tilaasuus loppu ja menin ovesta pihalle ja kukas se siälä seisoo sateenvarijo käres - kaikkien häräs olevien naisten sankari- Huru. Soli reppana lähteny roksit jalaas vesisateeshen, mua vastahan, ku oli huammannu, nottei mulla oo avaanta mukana. Niitä sukkia ku ei meinattu millää saara kuiviksi, kosteusrosentti ku oli sata ;o)
Huru on niitä miähiä ku pakkaa reissulle ku reisulle kaks paria sukkia ja kaharet kalsarit. Niillä kuulema pärijää ihan hyvin. Oli sillä ny onneksi vähän enemmän vaatetta mukana, muuten solis ollukki hukas, ilimat ku ei oikein suasinu meitä. Aurinko paisto vaan kahtena päivänä, mutta mulle se sopi kyllä hyvin.
Nimittäin jos olis ollu helle, niin kiipeelyt olis kyllä jääny vähemmälle. Lauantaina oli pilivinen, mutta kuuma päivä, eikä tuulen virekkää käyny. Kiivettihin "pikkunyppylälle" ja meinas tulla äiteevainaata ikävä ku huippu ei meinannu tulla vastahan ollenkaa ja hiki liimas pairan selekähän ja valu noroona naamasta.
Torettihin, notta pianuurestansa hualimatta tais olla reissun rankin kukkula.
Ehtihän siälä vähä kiärtää kauppojaki ja palijo olis ollu ostettavaa, mutta piti pitää järki pääs ja rahat kukkaros.

Tulin tualla alappireissulla siihen tuloksehen, notta moon syntyny ihan väärähän maahan, siäloli muatia kaikki se mistä mä tykkään- mustaa, hopiaa, kirkasta timanttia jne. Hurun miälestä mulla pitääs vaan olla vähä rikkahampi miäs;o) Ei voinu ostaa mulle yhtä sormusta, jota kualasin klasin takana. Se kysy hintaa ja sen kuultua lähti kävelemähän etehenpäin. Eihän sen hinta ollu ku 2640 euroo, hei haloo - kumpi meiston laihialaanen ;o)
Helty se sitte ostamahan mullen lenkkarit (mustaa ja hopiankimmalusta niiski) ja Swarovskin kristallisormuksen. Itte ostin viälä Schmuck-art rannekorun. Hurun miälestä meirän mamma on kohta ku joulukuusi :D Täytyyki muuten laittaa taas joululaskuri käyntihin, KÄÄK,YÄK!!! Susu taís jo kysyäkki, notta joko mullon joululaskuri lokilla ? Mun jouluressi on jo tiaros näillä nurkiilla :D