Joulunorotus rupiaa pikkuhilijaa valtaamahan meikänki syrämen. Joulukortit pitääs teherä valamihiksi viikonlopun aikana, nottei tarttis taas tuskaalla viimeesenä ehtoona hiki pääs.Pipareita leivottihin jo hoitolasten kans pikkujouluksi, ny pitääs viälä teherä omat ja perinteenen piparihimmeli kattohon. Son sellaanen, notta siinä roikkuu kaikkien naispualisten ja miäspualisten oma piparkakku-ukko tai -akka.Lapsille on vähä piänemmät.Jokaanen kynnelle kykenevä saa mialuusti itte koristella omansa, joskus moon joutunu sitte tekemähän poissaolevien koristukset.Viime vuanna tein esim. pohojalaaselle vävylle jussipairan päälle, me pyritähän tekemähän niistä oman näkööset. Samaten viime vuanna oli kaks raskaana olevaa ja mä keksin, notta laitan niiren parien välihin piänen syränpiparin. Toinen raskaus niistä oli viälä salaasuus (mäki olin onnistunu pitämähän sen omana tiatonani) ja aattona ku kokoonnuttihin yhtehen, niin sanoon notta kuka keksii siitä himmelistä salaasuuren. Toinen viirestä sen sitte keksi. Ja sano, notta tästä ny voirahan joka joulu kattua, notta kuka on raskahana ;o)

Viime joulun pipariista tuli miälehen toinenki muisto. Molin leiponu iltatähären kans niitä piparia koko päivän  ja illalla Huru-ukon viärehen kömpies sanoon sille, notta kyllon jouluunen olo ku piparit tuaksuu ja on sika viärellä ;o) Huru-ukko pyrskähti nauramahan ja sanoo, notta kyllä sä ny saat hyvin nukuttua.Yhyres naurettihin sitä niin, notta meinattihin tukehtua. Puistos ku kerroon tätä juttua, niin yks nainen sanoo mullen, notta  sanookko miähelles noin, minen vois ikinä sanua tuallaasta miähelleni,sei ymmärtääsi sitä alakuhunkaa. Mä jäin miättimähän, notta huru-ukko kyllä tiätää mitä mä siitä oikiasti ajattelen, sen tähären se ei ota nokkihinsa mun sanomisista.