Kiitos kaikille ihanille kommentoijille tuesta, tulen tarvitsemaan sitä varmaan vielä monta kertaa. Vielä tänään tuntuu, että tuli haukattua liian iso pala. Ei ois mitään hätää jos kysymys olis ainoastaan minusta, mutta kun en halua "menettää" niitä ihania ihmisiä, jotka olen ympärilleni saanut, sillä niinkuin varmaan on käynyt ilmi niin ihmissuhteet on se tärkein juttu meikän elämässä.Vielä tällä hetkellä mulla on mielessä semmonen kauhuvisio, että meikä istuu kaikki vapaa-aikansa koneen äärellä ja etsii tietoa, jota ei itse välttämättä tajua ollenkaan.Järjen tasolla tiedän, ettei näin käy, mutta ku meikä elää niin tunteella, niin tunteella,että..........Mietin tossa just,että mitä vastasin kun haastattelussa kysyttiin, minkä tähden haluan kouluun.Vastasin jotenkin siihen suuntaan, että olis vielä mukava katsoa olisko minulla vielä jotain annettavaa yhteiskunnalle ja turvatakseni tulevaisuudessa työllisyyteni. Tässä kohtaa on ihan pakko kertoa, että mun ja huru-ukon vanhuus on turvattu parhaalla mahdollisella tavalla, me myydään kaikkia irtain pois, jätetään vaan tärkeimmät kapistukset ja matkalaukullinen vaatteita. Ai, että miten niin vois elää vai. NOH..... Juttuhan on niin, että meillä on viisi rakkautemme hedelmää elikkäs lasta ja me ollaan joskus valveilla ollessa (kun uni ei heti oo tullu) kehitetty semmonen suunnitelma, että siirrymme vuoroviikoin tai joka kolmas viikko (riippuu vähän siitä kuinka kauan ne jaksaa meitä kattella) lapsen luota toisen luo.Ilmestymme vaan maanantaiaamuna oven taa ja toteamme, että me tultiin ny teille.Ne voi tietenkin sitte tehdä sen,mitä meillä sisarusparvessa(7kpl) harrastettiin tiskivuorojen kanssa, eli maksavat toinen toisilleen,että vuoro siirtyis seuraavalle. Mutta se on taas niitten asia. Aika hyvin on pullat uunissa kun huomasin, että neljäs viidestä havittelee perheelleen taloa. Pistin jo kommenttia, että yläkerrasta pitäis löytyä meille kämppä ;D Niin ja toinen viidestä osti talon just tästä läheltä ja oon salaa jo kattonu,että alakerran tietsikkahuone ois just passeli mulle ja huru-ukolle .Musta tuntuu, että lapset on ihan innoissaan tästä suunnitelmasta. Eleltäis siellä sitte niinkuin lintupesue samassa pesässä.Ainut mikä on hiukan pohdituttanut on tuleva miniä, se ei välttämättä oo kaikkein ihastunein ajatukseen, se ei oo vielä viettänyt niin paljo aikaa  meidän kanssa, että tietäis kuinka ihania ihimisiä me ollaan.Vävyjen kans mulla on jo niin hyvät suhteet, että yhdenki kanssa ollaan käytetty jopa samaa hammasharjaa.Eix oo hianoo.Se kyllä tapahtu ihan vahingossa, myönnettäköön. Oltiin maalla ja tapansa mukaan jokainen oli jättänyt hammasharjansa vessaan.Aamulla tämä vävy tuli vessasta ja sano, että "emmä kyllä illalla muistanu pestä hampaita, mutta nyt mun harja on märkä, kuka sillä on pessy?" Hänen vaimonsa sit hoksas, että vävyllä ja mulla on samanlaiset harjat ja minähän olin pessy väärällä harjalla. Mun mielestä vävy oli siinä jupakassa kyllä parempiosaanen, minä kun olin just ollu hammashygienistin vastaanotolla putsissa.Mutta miten oli vävyn laita, se oli kuulema käyny viimex h.lääkärillä armeijan aikana.  Mut hengissä oon vielä ;o) Aika pian sen tapauksen jälkeen olin heillä lapsenpiikana ja huomasin, että hammasharja oli unohtunu kotiin.Manasin sitä ääneen, johon vävy sanomaan: mä ostin kax uutta sen viikonlopun jälkeen, mutta nekin on samalaisia, saat toisen, jos lupaat, ettet tuo sitä koskaan maalle." Minähän tietenkin lupasin ja sain sen, mitä hän ei ollu viel ehtiny käyttää =D