Kävääsin tuala Mansikin lokilla ja huamasin, notta son oppinu reiskaalemahan, elikäs ottamahan rennosti reinot jalaas.
Mä rupesin miättimähän, notta sitähän mäkin oon yrittäny opetella ny lomalla ja miälestäni onnistunukki vaan olemahan, mutta tarkemmin fundeerattuani huamasin, notta oon pahasti pettäny ittiäni. Nimittäin moon istunu suurimman osan aikaa soffalla tikkuumet käres, mä ku rakastan sitä hommaa nykyään niin kovasti. Ei siinä mitää, siinä puuhas mä kyllä rentourun jos missä.
Mutta kellon lähennelles yhtätoista, rupes omatunto kolokuttamahan ja muistuttamahan siitä, notta pitääs nostaa persus välillä soffalta ylähä, nimittäin Huru tuloo pian syämähän. Sama toistuu kolomen jäläkihin ku tiäsin sen tulevan töistä kotio. Niinku silimänlumeeksi nousin aina nuahin aikoohin ylös ja rupesin puuhastelemahan kotiaskarihia. Ettei vaan Huru pääse ajattelemahan, notta siinä sohovalla son muija koko päivän istunu, eikä muuta oo saanu aikaaseksi. Huru ei ikinä sanonu mua laiskaksi, päinvastoon son käskeny huilata aina välillä, mutta ihimisen miäli on niin ihimeellinen ja mä luulen, notta tämäki on kasvatuksen tulos.
Tiärän, notta mulla on täysi oikeus viättää lomani niinku taharon, mutta siitä hualimatta takaraivos takoo tua "pitääs teherä, pitääs teherä". Kuitenkaa se tyä ei tekemällä lopu.
Paitovei, mä meen ny takaasi tuanne soffalle tikkuamahan. Huru sano tänään, notta tuahon soffalle ei oo enää kellää muulla asiaa ku sulla ja sun lankakerillä ja kissalla (se ku on kans hulluna 100%:sehen villalankahan).

Hyvää alakanutta vuatta kaikille. Reiskaallahan - hyvällä omalla tunnolla.