Minut on kutsuttu hymyilemään.
Tähän maailmaan,
tähän kaupunkiin,
tälle kadulle.
Hymyilemään niille,
joita elämä ei helli,
joiden silmät tulvivat
ja selät painuvat
kivusta kumaraan.
Minut on kutsuttu koskettamaan.
Silittämään mummojen kurttuisia käsiä,
suutelemaan pienten poikien nenänpäitä,
syleilemään jätettyjä
ja niitä, joita ei ole jätetty;
kun ei ole koskaan edes otettu.
Minut on kutsuttu nauramaan
niin että ostoskeskuksen
käytävät kaikuvat,
ja sivistyneen hillityt burberrynaiset
kohauttelevat olkapäitään paheksuen.
Minut on kutsuttu laulamaan
virsiä kirkonpenkissä niin kovaa
että Jumala varmasti kuulee.
Laulamaan jokirannan juopoille
juokse sinä humma
kun tuo taivas on niin tumma.
Niin että hekin hetkisen
voivat muistaa
millaista oli kerran.
Sinikka Svärdin kirjasta
Ruusu Sinulle
Kommentit