Vähän vakavampaa asiaa tälläkertaa. Tua Irene on kirijoottanu palijo nuasta timantiista ja niitten hiomisesta ja kiillottamisesta. Moon ajatellu elämääni sellaasena heleminauhana, josson  kirkkahia, himmeitä ja muutama mustakin helemi.Ja oikiastaan mitä enemmän siinon niitä sävyjä, niin sitä kaunihimpi son. Mä luulin nuarena, kun tulin uskohon, notta nymmä oon Jumalan lempilapsi, eikä mun tartte kerätä niitä mustia helemiä siihen nauhahan enempää.Siihen mennes ne mustat oli tullu rankasta lapsuuresta. Ja mullen oli suuri sokki, kun Jumala koski siihen mikoli mun elämäs rakkainta ja tärkeintä, eli mun perhe. Orotin neljättä viirestä ja muistan yhyren kaunihin kesäpäivän kun kattelin ulos ikkunasta ja ajattelin, notta oon tosi onnellinen.Yhtäkkiä jostain iski ajatus, notta voiko se kestää ikuusesti. Ihanku solis ollu joku ennakkoajatus. No, neljäs viirestä synty tervehenä ja söpönä ku mikäki. Sitä onnen huumaa kesti 4 viikkua.Soli perjantaiaamu, olin alottanu siivoomhan ja istahdin lukemahan just tulleesta leherestä artikkelia, joka käsitteli elämäntilannetta, jossa tuntoo putuavansa eikä kukaan ota vastahan. Ajattelin, notta onpa hyvä kirijootus, mutta ei koske meikää, mullon kaikki niin hyvin. En tiänny silloon, notta muutaman tunnin päästä oon vauvan kans matkalla kohti yliopistollista sairaalaa, niin tuskaa täynnä, notta ainua ajatus pääs oli, notten taharo olla täs mukana, pysäyttäkää auto, mä jään täs pois. Samalla kuitenki tiäsin, notta on kysymys meirän rakkaasta lapsesta ja pakohon en pääse, tuli mitä tuli. Neljäs viirestä oli sairastunu trombosytopenicaan eli suameksi sanottuna verihiutalearvo oli 2, kun sen olis pitäny olla vähintäänki 150.Lääkäri ilimootti jossaan vaihees, notta vauva voi menehtyä sisäseen verenvuatoon, eikä tähän tautihin oo oikein mitää hoitoo olemas.Olin pyytäny tätä lasta lahajaksi ja nykkö Taivaan Isä ottaa hänet pois.En voinu käsittää, notta laina-aika olis nelijännen kohoralla niin lyhyt.Mutta Jumala kuuli rukoukset ja paransi vauvan. Mutta vaikka kaikki piti ny olla hyvin, niin mä jäin johonki mustahan putkehen ja rupesin pelekäämähän elämää.Mä olinki samojen lainalaasuuksien alla, ku kaikki muukki kualevaaset. Mutta yhyres raamatunkohoras mä roikuun koko sen 3 vuatta ku siälä pimeyres rämmin, soli Jes:45:3 "Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä,tietääksesi, että minä, Herra,olen se, joka sinut nimeltä kusuin."  Olin joskus aikaasemmin lukennu tästä kohorasta selityksen, notta sillonku me ollahan siälä pimeyren keskellä, niin Jumala laskoo meirän käsihin jotaki arvokasta, mitä me ei sillon nähärä.Ja sitte ku me tullahan takasi valohon ja avatahan käret, niin me huamatahan, notta Jumala on laskenu meirän käsihin arvokkaan aarteen. Ja ny näin jäläkehenpäin ajateltuna oon ajatellu,notta se kaikki mitä oon kokenu, on maharollistanu sen ,notta uskallan nauttia elämästä täs arjen keskellä.Jouruin kyllä sen jäläkehen toisehenki kovahan paikkahan, silloon ku orotin viirettä viirestä.Osalistuin seerumiseulahan, jonka tulos oli sitä luakkaa, notta seuraavana päivänä olin lapsivesipunktios. Molin aina ollu mustavalakoosesti sitä miältä, notta ei koskaan aporttia.Mutta taas jouruun kantapäänkautta oppimahan, notta mistä toista tuamittet, siihen ittes syylliseks luet. Jouruun käymähän milijoona ajatusta läpi, tiäsin notta kukaan ei pysty mua pakottamahan pualehen eikä toisehen. Mä sitä lasta kannoon ja viimekädes päätösvalta oli mulla.Enkä ny tarkota sitä, notta Huru-ukolla ei olis ollu sanavaltaa, mutta loppupelis mä sen päätöksen kanssa joutuusin elämähän loppuelämän. Soli rankkaa, enkä tosiaankaa tiärä mitä olisin päättäny, jos tulokset olis ollu sellaaset, notta lapsi olis ollu niin vaikiasti vammaanen, notta olis eläny korkeintaan vuaren ja joutunu taistelemahan joka hengenverosta.Sen päätöksen joutuu moni nainen tekemähän, enkä mä voi kun siunata niitä naisia.Mä nimittäin luulen ,notta se on yks niitä rankimpia päätöksi, mitä nainen joutuu tekemähän. No nyt tuli tekstiä niin palijo, notta täytyy lopettaa, muuten päihitän touan Ireneki jo ;D     

                        deco137.gifdeco131.gif