Vain seuraamalla syvintä vaistoasi voit elää
rikasta elämää. Jos annat seurausten pelon
estää sinua seuraamasta syvintä vaistoasi,
elämäsi on turvallista, siistiä ja ohutta.

-Katharine Butler Hathaway

Olin kirjoittanut ja tallentanut tämän tekstin aamulla, mutta siitä tuntui puuttuvan vielä jotakin. Iltapäivällä piipahdin taas kerran lankakauppias Susun luona ja puheet kääntyivät unelmiin. Pohdiskelimme, että toimimmeko alitajuisesti niin, että tiedostamattamme kuljemme kohti unelmaamme. Huomaatteko, että lankakauppiaskin voi hoitaa samalla terapeutin virkaa ;o) Mutta turha luulla, että se jollakintavalla ilmaista ja halpaa terapiaa on, nimittäin meikälle takertuu ainakin aina joku langan"pätkä" mukaan ja olenkin joskus sanonut, että voisin siirtää palkan tulemaan suoraan hänelle :D Mutta tällaiset ajatusten vaihdot tuovat mieleen uusia ajatuksia ja jos on ajatuksia, niin on aivotoimintaa.

Jokaisella on joskus  elämässä tilanteita, joissa miettii, että uskallanko muuttaa suuntaa vai jäänkö tähän entiseen? Olisi niin helppo luovuttaa ja pysähtyä tuttuun ja turvalliseen, mutta seuraanko silloin syvintä vaistoani? Uskallanko kulkea kohti unelmaani, tehdä siitä mahdollisesti totta? Se vaatii ehkä hypyn tuntemattomaan, mutta jos ei koskaan uskalla, ei myöskään mitään saavuta. Riskin ottaessa voi menettää kaiken, tai saada kaiken. Tuli mieleen toisen viidestä motto ja laitankin sen tähän lopuksi.

Että minä menisin ja eläisin täysin.

Enkä ketään kumartaisi

turhan syvään.

Enkä mitään pelkäisi,

paitsi omaa jäätymistäni.

(Arja Tiaisen teksti)