Kummityttöni Rosetta suositteli minulle Facebookin sivuilla kirjaa nimeltä Pieni lankakauppa.

Olin käännellyt ja väännellyt kirjaa käsissäni monta eri kertaa kirjakaupassa, mutta jättänyt ostamatta taustalla ajatus, että mahtaako kyseinen kirja antaa minulle mitään uutta ja ihmeellistä.
Mutta jälleen kerran sain huomata, että jokaisella kirjalla on "sielu" ja joku sanoma lukijalleen. (Lukuunottamatta Leo Tolstoin Sotaa ja rauhaa, siinä en meinaa päästä eteenpäin millään) ;o)
Jo alusta lähtien Pieni lankakauppa sai minut otteeseensa ja huomasin siirtäväni ajatuksissani sen pienen kaupunkimme Susun lankapuotiin.
Neuleisiin hurahtaneet ihmiset ovat aivan oma lajinsa, niin kuin eräs Sesile, joka ostaa lankaa -  ei tarpeeseen, vaan siitä syystä että niiden värien leikkiä ja pehmeyttä ei voi vastustaa. Hän on pari kertaa pystynyt ruokouksen voimalla kävelemään lankapuodin ohi, tosin viimeksi Susu huuteli perääni, että älä mene ohi ;o)
Lankaa minulla on niin paljon, että voisin pikkuhiljaa perustaa vaikka oman puodin. Puolustuksekseni pitää kertoa, että kokoajan on jokin käsityö meneillään, oikeammin sanottuna useampikin yhtaikaa, mutta siitä huolimatta lankavarasto sen kuin kasvaa. Syynä siihen ovat toinen toistaan ihanimmat uutuuslangat. Erityisesti olen heikkona liukuvärjättyihin lankoihin. Jos vielä on kysymyksessä ekologinen tai eettinen lanka, niin aina vaan paranee.

Käsityöt ovat niin suuri osa elämääni, että yksi järkyttävimmistä asioista minun kohdallani voisi olla dementoituminen niin, että en osaisi enää neuloa, virkata tai ommella.
Käsityöt ovat mahtava tapa käyttää omaa luovuuttaan silloinkin kun teet jotain ohjeen mukaan. Harvoin toteutan orjallisesti jonkin mallin. Useinmiten siihen tulee jotain lisättyä tai jätettyä turhia krumeluureja pois.

Mitä itse lankakauppaan tulee, niin niitä pitäisi olla maailmassa paljon enemmän.
Ne ovat terapiahuoneita parhaasta päästä. Mietin joskus, että mahtaako Susu tietää kuinka monen ihmisen mielenterveyttä hän päivittäin hoitaa. Jos on paha päivä, niin reissu Susun lankapuotiin ja olet energiaa ja intoa taas täynnä.
Piste I:n päälle olisi jonkinsorttinen neulekahvila, mutta Susun puodin tilat eivät taida antaa myöden.

Tästä tulikin mieleen se suvun naisten karaokebubikeikka, johon tietenkin olin ottanut neulomuksen mukaan. Siinä Jaffalasin äärellä oli mukava tikuta ja höpistä toisten kanssa ja kuunnella Irenen laulua.
Baarimikko vaan totesi vitsinä, että juo vielä toinen tommonen ja tee tota (neulomista), niin heitän sut pihalle.
Siihen meikä totes, että et oo poika aikas tasalla, nythän on neulekahvilat muotia, säkin voisit pistää pystyyn neulebubin.
Ruvettiin siinä sitte kuvittelemaan, että mitähän siitä tulis. Ainoana selvänä porukassa Sesile vois saada aikaseksi jotain, muilla vois pienessä hönössä tulla mitä sattuu ;o) Mutta sehän olis vaan mielenkiintoista vertailla tekeleitä ja luoda niistä jotakin aivan uutta ja ennennäkemätöntä :DDD

Ei maar, jos menis taas pienelle terapiaistunnolle. Tuloksesta voin laittaa kuvan sitten joskus - ehkä .