Yhtenä aamuna kun astuin luokkaan, eräs oppilas juoksi intoa puhkuen luokseni, käsiä selän takana pitäen. Silmät onnesta hehkuen hän veti kätensä selän takaa ja ojensi minulle tämän patalapun ja kertoi tehneensä sen minulle ihan itse, mummon vähäisellä avustuksella.

Oli mieltä lämmittävä hetki. Kiittelin kiittämisestä päästyäni ja kehuin hänen työtään, harva ekaluokkalainen selviää moisesta hommasta.
Hän on näppärä tyttö käsitöissä ja tekee aina uskomattoman siistiä jälkeä, mm. hänen pykäpistonsa ovat kuin oppikirjasta suoraan, viimeksi kysyinkin onko hän käyttänyt viivotinta apunaan ;o)

Sitten päivän pohojalaanen:

HALUAKSÄ ONNISTUA?
JATKA AIVAN SAMOON
KU TÄHÄNKI ASTI
- PAA VAAN RIMAS
KORKIAMMALLEN!