Yhtenä päivänä kouluruokailussa lapset kertoivat toisilleen mille ovat allergisia. Aikani kuunneltuani sanoin, että arvatkaapas mille minä olen parhaillaan allerginen? Kukaan ei tietenkään arvannut ja kerrottuani, että olen parhaillaan kosketukselle allerginen, lapset katsoivat minua ihmetellen. Ei se mikään ihme ole, kun yksi lääkärikin sanoi, ettei ole koskaan kuullutkaan kosketusallergiasta. Valistin häntä, että se on yksi urtikarian muodoista ja tulee nimenomaan iholle aiheutetun paineen seurauksena. Jos esim. kannan sylissäni jotain ja käsivarteni joutuvat paineen alle, ilmestyy ihoon punoittavia paukamia, jotka kutiavat hillittömästi.
Hurulla kun on tapana joka aamu ennen töihinlähtöä halata ja pussata, niin halauksen jälkeen toinen poskeni on kuumottava ja punottava. Tästähän työkaveri vitsaili, että vielä kaikkien noiden vuosien jälkeenkin poskesi punehtuvat halaamisesta ;o) Mutta onhan tämä iso ongelma tällaiselle rakkausfanille, mutta onneksi antihistamiinit auttavat tähänkin allergiaan aika hyvin.

Olen miettinyt minkä ihmeen takia olen niin herkkä, että minulle ei sovi lääkkeet, ei alkoholi ja allergiatkin ovat omituisimmasta päästä. Nimittäin muutama vuosi sitten podin kylmäallergiaa, sekin on yksi urtikarian muoto. Se kesti silloin ½-vuotta ja aika hankala vaiva ihmiselle, jonka työpäivään kuului ulkoilua n. 3h/päivä. No aluksi sain hankalimpaan vaiheeseen kortisonia ja loput ½-vuotta söin antihistaminia, siihen olen varautunut nytkin. Nimittäin urtikaria voi kestää päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia, joillakin eliniän.
Vaivan ei pitäisi olla tarttuva, mutta niinpä vain toisen viidestä nuorin lapsi sairastui viimeviikolla samaan vaivaan ja vielä rajummassa muodossa kuin meikäläisellä. Tuli kyllä sekin mieleen, että kulkevatko nämäkin vaivat ehkä geeneissä, toivottavasti ei, sillä se olisikin se ainut huono geeni, mikä tulisi meikän puolelta ;o)