Taas on käyny niin, notta vuasi on tullu lisää elämän pituutehen. On se hyvä aina välillä laskia ikänsä, muuten ku sitä ei huamaa mistää ;o)
Huru ku on aina niin haulisnansa mun turvallisuuresta, niin hänpä oli ostanu mullen uuren ottalampun, tyämatkoja varten. Sen vanhan kans mä erelleenki voin istua sohovalla ja tikuta mustaa lankaa. Huru esitteli mulle kallista ostostansa ja mainitti, notta ny koko Sokerilan kaupunginosa näköö ku polojet fillarilla töihin. Siinon nimittäin valon kantomatka 60m. Olis mulle kyllä vähempiki riittäny, luulevat pian, notta ufo on laskeutunu Sokerilan mettikköhön. Lampun hianouksihin kuuluu viälä ohojelapun mukahan sireeniääni, jos joku käy mun kimppuhun aamuhämäris. Ei muuta ku sireeni päälle, niin johan luikkii isompiki kelemi pakohon. Mä tietinkin ettimähän sitä nappulaa mistä se summeri pannahan päälle, enkä löyrä- en sitte millää. Jonki aijan kuluttua mä hoksaan pantakuminauhan lukos piänen pillin ja tajuan, notta siinähän son. Nymmä vaan ihimettelen, notta luulooko ne tosisnansa, notta mullon aikaa ettiä se pilli, saatikka puhaltaa siihen, jos mun kimppuhun käyrähän. Kyllä son pareet huutaa vaan kovaa ja korkialta.