Kännykästähän siinä oli kysymys, neljäs viidestä tiesi sen, häntä ei lasketa mukaan ;o) Hän kun oli mukana ostamassa sitä. Olimme muuten liikkeessä, jossa oli rautakauppaakin hitaampi palvelu. Hetken jo ajattelin olevani jossain itärajan takana. Voitteko kuvitella; yhden puhelimen ostoon kului 2 h. Ensin jonotimme palvelutiskille vuoronumeron kanssa. Kuvittelin, että saan siinä uuden kännykän käteeni ja maksu hoituisi samalla tiskillä. Vielä mitä, nuorimies kirjoitti jonkin lapun ja sanoi, että nyt voitte mennä kassajonoon ja eikö vain meikän tuurilla ollut yksi ainoa kassa toiminnassa. Maksun suoritettuamme sain kuitin ja siirryin jonoon numero 3. Siinä vaiheessa jo kihisin kiukusta. En malttanut olla sanomatta kännyni noutaneelle nuorukaiselle, että viepä eteenpäin palautetta siitä, että teillä on ihan uskomaton systeemi, puhelimen ostoon kuluu monta tuntia, siirrytään jonosta jonoon.Nuorimies kuiskasi hiljaa: joooo. Eihän se hänen vikansa ollut, mutta tuli mieleen, että minkähänlainen Prebsu siinä firmassa mahtaa olla ylemmällä pallilla. No täytyy kyllä sanoa, että näin kaunista kännyä toisaalta kannatti odottaa. Ajattelin ensin, että tyydyn halpaan tarjousmalliin, mutta huru-ukko sanoi, että älä nyt halvinta ota ja kun meikän silmä oli jo nähnyt ton timantilla varustetun mallin, niin annoin turhamaisuudelle vallan tehdä päätös. Jälkikasvu on kyllä ruvennut vihjailemaan, että sä oot äiti tullu vanhaksi, kun oot ruvennu tykkäämään kaikesta kiiluvasta. Mä kyllä oon sitä mieltä, että oon vasta nyt löytänyt oman naiseuteni. Mene ja tiedä.