Son taas kerran tua masulaskuri kiirehtiny? aikansa umpehen. Näin sivustaseuraajan miälestä se kiirehtii, tiärän kyllä vankalla kokemuksella, notta itte orottajan miälestä se mateloo etehenpäin, ainaki loppuvaihees.
Mutta niin vaan on taas 40 viikua menny ja tunnelma tiivistyy. Koko aijan on miäles, notta uskaltaako soittaa, vaikka hyvin tiätää, notta kyllä ne ilimoottaa ku jotaki on tapahtumas tai tapahtunu. Kyselyn hoiti (kiarolla tavalla) eilen kyllä nelijäs viirestä. Son niin utelias näis vauva-asioos, notta on kyselly meses harva se päivä, notta joko on miniä menny synnyttämähän. Nysse ei voi kysyä ku meirän kone ei suastu kirijaatumahan messenkerihin enää ollenkaa, täytyy kuttua tiatsikkatohtori taas apuhun. Soli kyllä eherottanu jo eilen meirän konetta korjatessansa Hurulle, notta osta Sesilelle läppäri; tuasta hyvästä mä halaan  sitä seuraavan kerran tavates ;o)
Nelijäs viirestä siis eilen tiarusteli puhelimen välityksellä, notta joko mutakakun reseptiä oli kokeeltu ja miniän vastattua ihan normaalilla viästillä, nelijäs viirestä oli sitä miältä, notta mitään ei oo viälä tapahtumas. Tuskin se miniä synnytyspöyrällä olles olis vastannu ollenkaa koko viästihin :D
Laskuri on ny menny umpeen ja yritän täs ny muistella, notta menöökö se ny miinuksen pualelle, vai rupiaako lisäämähän ylimenopäiviä ;o)

Ajatella, notta pian taas saa haistella maailiman ihaninta tuaksua, vauvan tuaksua.
Se on tuaksu, joka saa saman tuntehen aina aikaaseksi. Mä en osaa selittää sitä tunnetta, mutta se tuntuu tuas rinnan kohoralla ja mä muistan sillä hetkellä kaikkien omien vauvojen tuaksun ja samalla kipiästi tiärän, notta se aika on omasta elämästä ohi.
Mutta se kuuluu tähän elämän kiartokulukuhun ja totuuren nimes siunaan miälesnäni, notta nyt on aika ku voin nauttia näistä tuaksuusta ja lapsista iliman sitä suurta tyämäärää ja vastuuta.
Jään orottelemahan lapsenlapsen nro 9 syntymää ja ilmoottelen ku uusi ihime on maailmas <3