Olen hikihatussa kirjoittanut kehityspsykologian ikäkausitehtävää ja jostain kumman syystä valitsin ikäkaudeksi keski-iän ;o) Olisikohan syynä se, että se on itselle niin ajankohtainen.
Löysin Helena Anhavan määritelmän keski-iästä, joka mielestäni osuu nappiin:
KESKI-IKÄ - ON KUIN TULISI PITKÄLTÄ MATKALTA KOTIIN
Olin yhtenä päivänä kirpparilla ja satuin kuulemaan kun keski-ikäinen äiti sanoi tyttärelleen, että on mielekkäämpää elää kaksikymppisen kuin keski-ikäisen elämää. Oli niin hilkulla, etten puuttunut keskusteluun ja sanonut, että EI PIDÄ PAIKKAANSA. Minä en ainakaan mistään hinnasta haluaisi elää uudestaan nuoruuden kasvukipuja. Kyllä keski-ikäisen elämä on ihanaa
elämää, ainakin vielä kun ei pahemmin nuo vaihdevuodetkaan kiusaa;o)
Mutta saattaa olla, että seuraavan runon mietteet moni kokee omakseen:
50-VUOTIAAN SIIRTYMÄ<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Nämä vuodet,
jolloin mielisit virkavapaalle elämästä,
toipumislomalle,
kivun tavoittamattomiin
ja ilon.
Tämä ikä,
jota nuoremmat, jopa naiset
tuhahdellen vähättelevät
kuin eivät itse siihen joutuisikaan,
tähän mielialojen napakiikkuun,
joilloin kiehahdat arvaamatta kuin maito,
loiskahdat yli laitojesi
tai ryömit hitaasti korresta kiinni pitäen
ettet suistuisi masennukseen.
Ja tämäkin,
ikänsä itseään seulonut,
joka kuvitteli tuntevansa joka sopukan
vaan kuinkas kävi:
jokin ammoin kapseloitunut panos
jonka ei sallittu ajallaan räjähtää,
lähti liikkeelle,
osui mielen myrskykeskukseen
ja taas on kuvaelma muuttunut,
maisema erinäköinen.
Näinä vuosina uskallus on langan varassa
ja turvana hämähäkinverkko.
Se on kuin suuren saranan kääntyminen,
ruosteisen, kirskahtavan,
miltei paikoiltaan nyrjähtävän,
tämä ihmisen viimeinen puberteetti,
käynti vanhuuden porstuaan.
se on sitä, että soittajan on tultava
soittimensa veroiseksi
hitaan osan käännyttävä finaaliksi.
Helena Anhava
Kommentit