Olimme männä viikonloppuna Hurun kanssa Tallinan reissulla. Heti alkuunsa huomioimme, että muutama mies oli lähtenyt reissulle sihteerikkönsä kanssa. No, ne suhteet ovat yleisessä tiedossa, mutta asianomaiset luulevat, että me emme tiedä, mitä tiedämme. Huvittavaa seurata, miten yritetään istua eri penkissä ja olla niinkuin ei oltaiskaan ;o). Näitten ihmisten aviopuolisoita vaan tuli sääli. He mitä ilmeisimmin luulivat puolisoittensa olevan työyhteisönsä "kehityskeskustelureissulla". Voihan sitä tietenkin niinkin kutsua, tiedä sitä sitten, mikä kehittyy ja mihin suuntaan.

Huru sen sitten keksi - nimittäin sen, että hänelläkin on oma sihteerikkönsä, Sesile mukana. (Meikä kun hoitaa kaikki Hurun nettiasioinnit sun muut). Siitähän kehkeytyikin oikein hupaisa fantasialeikki, kuljimme käsi kädessä Tallinnan puistoissa, kävimme syömässä Wanhassa Tallinnassa "Arabialaista härkää jumalaisessa kastikkeessa" ja meikä antoi surutta Hurun maksaa kaikki viulut. Ainoastaan lankaostoksia tehdessäni Huru kummasti häipyi pois paikalta, silloin piti vinguttaa omaa Visaa :D
Huru kuiskutteli korvaani, miten hyvä ja ihana sihteerikkö hänellä onkaan ja meikä hehkutti, että ihqmpaa pomoa en olisi voinut saada. Matkan loppupuolella tuumasimme, että meidän pitäisi useamminkin tehdä näitä kehityskeskustelumatkoja, ne tuntuivat tuottavan niin hyvää tulosta. Ja näissä meidän matkoissa kun on se hyvä puoli, ettei tarvitse pelätä paljastumisen mahdollisuutta, vaan voi julkisesti näyttää, että pomo rakastaa sihteerikköä ja sihteerikkö pomoa ;o)