Näen sen heti -
epävarma hymy huulilla, arka katse.
Kaikki taas väärässä paikassa, väärään aikaan.
Mitähän ne sanoo?
Kuinka vihaisia ovat?
Viestit katseellasi, että asiaa olisi.
Tulen vierellesi ja kysyn mikä hätänä,
vaikka kysymättäkin tiedän mistä on kysymys.
Etsimme yhdessä, etsimme, emmekä löydä.
Haluaisin auttaa, mutta en pysty.
Taputan olkapäätäsi ja sanon, ettei hätää; kyllä tästä selvitään.
Palaan paikalleni mielessäni ajatus:
Kuka pelastaisi
tämän päivän lapset aikuisten kiireiseltä maailmalta?
Kommentit