Minoon aina rossannu eläväni piruuttaaniki 100-vuatiahaksi, mutta ny on pakko elää 110-vuatiahaksi, niin palijo tuli naurettua taas ku oltihin siskooflikkojen kans pohojanmaan visiitillä.
Naurun lomas tunnettihin varmahan vähä haikeuttaki, ku vuasien saatoos maisemat muuttuu ja meille tärkiöötä paikkoja muutethan. Yks hyvä esimerkki on Laihian kansakouluhun menevä riippusilta. Ne  ei kysyny meiltä mitää ku purkivat vanhan riippusillan ja rakensivat uuren kevyenliikenteen sillan vähän matkan päähän. Mutta meillä ku oli tua Nti Marple mukana, niin sehän konttas joenpengertä ja etti meille toristusaineistoa vanhan sillan paikasta ja kyllä me se miälestämme saatihin oikiahan paikkahan asetettua. Kotimökki oli paikoollansa ja kuultihin, notta olis maharollisesti myynnis parhaillaan. Siitäpä innostuneena Helena pisti porukkaloton vetämähän, niin notta äläkää ihimetelkö jos meistä tuloo laihialaasia kesämökkilääsiä ;O)

Reissun miälenkiintoosinta ja mukavinta antia oli lokiystävien Vilukissin, Vaiskain,  Akan  ja Mansikin  tapaaminen. Meirät otettihin vastahan niinku suuremmakki kuuluusuuret ja täytyy sanua, notta kyllä me pohojalaaset ollahan niin oma rotumma; syrämellisiä, viarahanvaraasia, mutkattomia, mukavia ja niin vaatimattomiakia viälä......... ;o)))))
KIITOS heille kaikille vielä kerran.

Ja niinku kuvasta näkyy, niin laihialaaset osaa tuan nuukuuren tairon, säästethän pulukkamäkiki, vaikka son uusiutuva luannonvara :DD