Tervehdys ystävät. En ole unohtanut teitä, enkä lopullisesti poistunut kuvioista, elämä vaan muuttui yks-kaks yllättäen niin paljon, että muuta puuhaa on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi.

Niinkuin kerroin jossain yhteydessä, tarkoitukseni oli tehdä viisi viikkoa työssäoppisjaksoa ala-asteella.
Nyt sattui kuitenkin niin onnellisesti, että ensimmäisen päivän jälkeen rehtori soitti ja ilmoitti, että voisin jatkaa koko vuoden oppisopimuksella. Meikähän hihkui innosta. Taloudellisestihan homma ei ole mikään kultakaivos, mutta meikä kun arvostaa elämässä muuta enemmän kuin rahaa, niin oitis otin pestin vastaan.
Hieman oli huono omatunto hoitolasten tähden, ikään kuin olisin pettänyt heidät ja vanhempansa, mutta jos en nyt uskalla hypätä junasta, niin teen vielä eläkkeellä ollessakin samoja hommia ;o) Aina löytyy vielä yksi lapsi, joka pitää hoitaa kouluikään saakka. 

Säpinää riittää, kun ekaluokkalaisia on 25 kpl. Kaikki erilaisia, ihania persoonallisuuksia. Työtoverit ovat mukavia ja yllätyksekseni huomasin, että opettajat ovat sittenkin tavallisia kuolevaisia, ;o)    ( huom. Kutri), eivät Jumalasta seuraavia. Nyt on lähdettävä töihin ja lasten kanssa kirkkoon. Palailen asiaan kun kerkiän. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.