Lupasin Vilukissille laittaa kuvia tekeleistäni ja tässä niitä nyt tulee.
Viidennelle viidestä valmistui koulun päätösjuhliin "Pinaattitunika".
Taustana kamala finnfoamin pala, joka toimii kyllä hyvin pingotusalustana;o)
Lankana tässä on SWTC:n Bamboo. Aivan ihana ja terapeuttinen lanka neuloa, suosittelen kaikille. Sitä saat ainakin täältä.
Seuraavaksi oma Pinaatti, joka on neulottu Noron sukkalangasta.
Mustan lisäksi tykkään juuri tämäntyyppisistä väreistä, tästä tulee varmaan yksi lempparivaatteistani kunhan ilmat viilenevät. Tällähetkellä tekeillä on itselle musta pinaattitunika Bamboo langasta. Malli aloitetaan pääntieltä ja on todella helppo ja mukava tikutella.
Viides viidestä sai huoneensa lattialle tällaisen virkatun maton:
Tässä se on keskeneräisenä, mutta ollut käytössä jo muutaman viikon. Kukaan ei varmaan arvaa mikä on kuopuksen lempiväri :D
Käväisin maanantaina Susua moikkaamassa ja pyysin ovella ettei hän myisi mulle mitään, eikä hän myynytkään------------------itse välttämättä halusin viedä mukanani nämä poistokorin namipalat ja tuon rusehtavan vauvalangan, pientä korvausta vastaan tietenkin, mutta Susu on täysin syytön ;o)
Kuva vääristää vähän värejä, vasemmanpuoleinen on sysimusta ja muut murrettuja sävyjä, eivät näin kirkkaita.
Sunnuntaina käväisin Ollin järkäämillä naisten karaokepippaloilla, käsityö tietenkin mukana, trendikäs kun olen. Bubin pitäjä sanoi heittävänsä minut pihalle jos juon vielä toisen Jaffan ja jatkan tikkuamista. (vitsi,vitsi) Meikähän valisti, että olisi ajan hengen mukaista aloittaa neulebubin pitäminen, onhan jo neulebaareja ja -kahviloitakin olemassa.
Mä ku kuvittelin notta elämä rauhottuu opiskelun loputtua, mutta ei se ny näytä rauhoottuvan. Tulin ny kumminki käymähän kaupungis ja ajattelin kirijoottaa päivitystä siitä mitä mun elämähän oikeen kuuluu.
Lujaa menöö, mutta menköhön;o)
Valamistujaaset on juhulittu ja mä sanoon lyhkääses puheesnani, notta jos Susan Boyley elää tuhkimotarinaansa, niin elän mäkin. Jos oon joskus kokenu jotaki paitti jääväni, niin kyllä ny moon saanu mannaa sialulle oikeen kahamalokaupalla. Moon tyäskennelly mukulootten kans koko elämäni, enkä koskaa oo tiänny olevani ammattitaitoonen ihiminen. Nymmä tiärän. Vaikka onhan hoitolasten vanhemmat antanu kans positiivista palautetta, mutta sitä on ajatellu vaan, notta kaikille ne sanoos samalla lailla. Säästän teirät suuremmilta ittekehuulta ku Huru jo sano, notta älä vaan lukiohon mee; sitä ittekehua ei kukaa jaksa kuunnella.
Mä oon vaan ollu äimänkäkenä siitä hehkutuksesta mitä oon osakseni saanu. Toivottavasti tua jäläkipoloviki tajuaa minkälaasen valioyksilön kasvattamia ne on. Vai pitääköhän se paikkansa, notta suutarin lapsella ei oo kenkiä - taitaa pitää :D
Nyt ollahan sitte pitkällä kesälomalla, toisin sanoen lomautettuna. Tyä jatkuu samas koulus syksyllä.
Moon tutustunu ny kunnolla tyättömän ihimisen päivärutiinihin, eihän ne eheri muuta ku juaksemahan luukulta luukulle. Mullaki oli ensimmääsellä kerralla nelijä eri toristusta valamistumisesta, mutta ykskää ei kelevannu, vaan ne haluaa nähärä justihin sen toristuksen mikä tuloo Helsingistä tutkintotoimikunnasta. On tulematta viälä tänäki päivänä, vaikka piti tulla ennen juhannusta. Tyätoristus ei kelevannu ensimmääsenä versiona, vaan piti hakia toinen ja muutenki puuttu yhtä jos toista. Ja sitte ne viälä pokkana sanoo, notta ei me epäällä ettekkö olis valamistunu, mutta meirän pitää nähärä se mustaa valakoosella. Mullon oppisopimuskoulusta toristus parhailla maharollisilla arvosanoolla ja aikuisopistosta toristus parhailla maharollisilla arvosanoolla, eikä kelepaa. Ajattelin jo pistää hanskat naulahan tyäkkärin osalta ja antaa Kelan pitää omansa, mutta piruuttani käyn niitä viälä hätyyttämäs. Sen takia piti tulla maaltaki välillä pois.
Muuten mulla on ollu vaikiaa tämä "joutenolo". Vaikka tiärän, notta oon ansaannu pitkän loman, niin mullon jatkuvasti hauno omatunto ja sellaanen olo, notta pitääs teherä yhtä jos toista. Maaseurulla on toinen juttu, siälä ei paina mikää, voi löhötä, lukia, teherä käsitöitä ja nauttia lastenlapsista. Hurun kans kerran tuumattihin, notta vois syttyä vaikka kolomas maailmansota, niin me ei tiärettääs mitää, meillä ku ei oo maalla telkkaria. Siis sinne taas parin päivän päästä.
Terveisiä ny ensinnäki Piatarista. Oltihin pelireisulla Hurun ja kuapuksen joukkueen kans. Ensimmäsen päivän pelit meni poskelleen, muttei mikää ihime 11 tunnin bussis istumisen jäläkehen. Mutta toinen päivä oli paree.
Kuapuksen joukkue pelas myäs samanikääsiä poikia vastahan ja mä tiäntenki Hurulta kysymähän, notta onko flikoolla mitää maharollisuuksia.
Huru sano mulle, notta Sesile kulta, ikävä kyllä poijat on poikia, niin notta takkihin taitaa tulla. Mä salaa pistin käret ristihin ja rukoolin, notta Huru olis vääräs ja flikat voittaas poijat. Ja niin siinä kävi, notta meirän likat pelas sellaases hurmios, notta poijilta meni hermot. Ne rupes tönimähän ja syyttelemähän toisiansa kentällä kesken pelin. Ja likat ei armoa antanu. Tuuletukset oli mahtavat.
Reissu oli muutenkin tosi hyvä, tuli nähtyä kurjuus ja prameus, molemmat. Ja mikään ei toiminu yhyrellä yrittämällä. Aina piti soittaa "kaverin kaverille", notta asiat rupes tapahtumhan.
No nyt ollahan kotona ja omat päätösjuhulat on juhulittu- siis koulus.
Suku pitääs kahavittaa lauantaina, mutta piäntä ressiä pukkaa.
Ja arvakkaa mitä menin tänään tekemähän? Laitatin rakennekynnet ja ny on niin hianot kynnet, nottei näillä voi siivota------Kuka meillä ny siivoo, ku frouva istuu vaan sohovalla käret sylis ja ihaaloo kynsiänsä?
Kauhialle nämä haisoo viälä täs vaihees, mä en tiärä mitä myrkkyä se aina välillä suihkutteli kynsille, mutta haisoo ku naftaliini. Meinas vissihin, notta nuan vanhan frouvan voi jo pistää naftaliihin, jos säilyys vaikka paremmin ;o)
Vilukissiltä sain tämän tunnustuksen. Kiitos hänelle siitä. Nöyränä otan sen vastaan, varsinkin kun juttuni ovat olleet sitä sun tätä. Aika ei ole riittänyt ja kaikki "fiksut" ajatukset on tullut käytettyä kaikenlaisissa koulutehtävissä.
Rakastan sydämiä. Sain yhden sydämen myös äitienpäivänä Nomination- rannekkeeseen.
Tätä mannaa ja klooriaa tulee nyt niin paljon joka puolelta, että välillä pelottaa. Työkaverit pääsivät eilen tykyillassa yllättämään ja nyt Nominationrannekkeessa komeilee myös valmistuneen todistuskäärö. Rehtori sai puheellaan kyyneleet silmiin. Mutta siitä enemmän vaikka seuraavassa postauksessa.
