Olipa mukava päivä eilen.Sain kännykkääni eräänä päivänä viestin: "Milloin tään maailman asiat taas vois pistää järjestykseen?"

Sovimme tämän rakkaan vanhan ystäväni kanssa, että tapaamme aamiaisen merkeissä perjantaina. Viimeisestä tapaamisesta oli kulunut jo jonkin aikaa ja tuntui tosi hyvältä tarinoida ja vaihtaa kuulumisia. Käytän ystävästäni tässä yhteydessä nimeä Rva Terapeutti, koska hän on sitä paitsi ammatiltaan, niin myös suhteessaan lähimmäisiinsä hänellä on hyvin terapeuttinen vaikutus. Hän on henkilö, joka jaksaa kuunnella, tukea, iloita ilot ja itkeä surut, siis elää lähimmäistensä kanssa tässä ja nyt. Hän on yksi niistä rakkaista ihmisistä, jotka jaksoivat raahata minua perässään niiden kolmen vuoden aikana jotka elin pimeydessä. (olen aiemmin yhdessä päivityksessä kertonut neljännen viidestä sairastumisesta vauvana) Hän pyysi mukaansa kauppareissuille , vaikka mieluumin olisin jäänyt neljän seinän sisälle. Hän kutsui kylään, vaikka en taatusti pahan oloni kanssa ollut ollenkaan hauskaa seuraa. Hän valoi uskoa tulevaisuuteen, vaikka minusta kaikki näytti synkältä. Hän on nainen, joka naisena on joutunut raivaamaan tilaa itselleen miestä korostavassa yhteisössä. Kunnioitan ja ihailen sitä tarmoa, millä hän paneutuu asiaan kuin asiaan ja ennenkaikkea ihmettelen, että miten hän suuren perheen äitinä kykenee siihen kaikkeen missä on mukana. Kaiken kukkuraksi hän on vielä nuorekas, kaunis ja älykäs. Siis lähes täydellinen ;o) Ainut, mikä präkää, niin hän on toivottoman hajamieleinen, mutta dementiasta ei ole kysymys. Siinä perheessä kun hajamielisyys on tarttuvaa lajia 8)

Maailma siis tuli taas laitettua järjestykseen, tuli kerrottua syntymät, kuolemat, häät ja hautajaiset.Kaiken kruunasi hyvät kaffeet piirakoineen ja torttuineen. Rva Terapeutti oli taas tapansa mukaan hankkinut minulle syksyn piristyslahjan ja sieltä paljastui metallikyltti, jossa oli tuo otsikon teksti: The best antiques are old friends. Niinhän se on, että parasta antiikissa on kulunut kauneus ja elämän jäljet jotka saavat näkyä. Näin se on myös meidän "vanhojen" naisten kanssa. Kannetaan eletyt vuotemme ylpeänä, rinta rottingilla ;o) Kiitos Rva Terapeutti ystävyydestäsi!

ps.Sattui vielä yksi hupaisa juttu myöhemmin iltapäivällä, kun olin kävelemässä paikalliseen ostoskeskukseen, kännykkääni naputellen. Eteeni törmäsi keski-ikäinen mies, joka sanoi minulle, että huomasitteko rouva, kun ohitsenne kulki äsken kuuluisa kirjailija ja yritti kiinnittää huomionne.Meikä äimänkäkenä vilkuili ympärilleen: KUKA, MITÄ, MISSÄ. Mies veti laukustaan kirjan ja sanoi etsineensä kiltinnäköistä rouvaa, jolle voisi esitellä uunituoretta kirjaansa, kukaties hän saisi vielä elämänsä aikana Nobelin kirjallisuuspalkinnon.Vastasin siihen, että jos voisin olla Nobelista varma, niin voisin kukaties ostaakkin kirjan nimikirjoituksella varustettuna, mutta koska en ole varma, niin taidan jättää ostamatta. Kerroin olevani menossa Kirjamessuille ensiviikolla, jolloin kirjailija totesi:"No mutta, mehän tapaamme siellä sitten." Nyt minulla on siis kaksi kirjailijatuttua, joiden kanssa on treffit messuilla.Toinenhan on itse Rosetta Kivi .(olenkohan päässyt piireihin;o) Jälkeenpäin tuli mieleen, että kirjailija ei ollut hionut puhettaan ihan täydelliseksi tai sitten hän ei tuntenut naisen sielunelämää tarpeeksi. Jos hän nimittäin olisi sanonut etsivänsä kiltinnäköisen sijasta hyvännäköistä ja kaunista naista, jolle esitellä kirjaansa, olisin niistä sanoista maksanut sen tarjoushinnan, 18 ekee ;o)

Mutta niinhän se on, että naista ymmärtää täydellisesti vain toinen nainen.