Ihmisestä välittämisen
vastuu
on aikuisilta karannut leija,
jota he katsovat
taakse taittunein niskoin.

    Aino Suhola

Olen viime päivinä miettinyt sitä, että olenkon sittenkään oikealla alalla. Tuntuu niin mielettömän pahalta katsella nykypäivän lapsen pahoinvointia ja aikuisen ihmisen kaipuuta. Aloittaessani koulutyön olin varma siitä, että tämä mummeli pelastaa kaikki maailman lapset rakastamalla ja antamalla aikaa ja halauksia. Tänään tuntuu, että niitä sylin tarvitsijoita on aina vaan enemmän ja enemmän ja oma panos on vain jäävuoren huipun sipaisu.
Mikä meitä aikuisia vaivaa? Kaikki kasvatusvastuu sysätään muille ja jos ongelmia tulee, lapsi heitetään asiantuntijalta toiselle, koska heidäthän on koulutettu ratkaisemaan muiden ongelmat. Kukaan ei oikeasti kuuntele ja huomaa lapsen tarpeita. Usein huomaan lapsen kanssa keskustellessa, että sen ajankohtaisen ongelman taustalle kätkeytyy aivan jotain muuta, lapsi antaa sille vain ikäänkuin naamion, josta on helpompi puhua.
Surullista on huomata myös se, että nykypäivän kodissa jokaisella on oma huone, jossa on oma TV ja oma tietokone, kännykästä puhumattakaan. Onko niin, että lapsi ei välttämättä ole vanhempiensa ja perheensä kanssa missään tekemisissä koko päivänä tai korkeintaan vain silloin, kun toivotetaan hyvää yötä. Tuntuu kammottavalta ajatukselta :o((((
Tuntuu, että kukaan ei kontroloi lapsen tekemisiä ja silloinhan on selvää, että koulussa tulee ongelmia. Siellä kun on pakko elää joidenkin sääntöjen varassa.

Olen pohtinut myös sitä, miksi olen tässä työssä niin tunnepitoisesti kiinni. Yritänkö nyt hyvittää muiden lasten kautta sitä, missä olen omia lapsiani laiminlyönyt. Toki olen persoonallisuudeltani sellainen, että sen minkä teen, teen sydämelläni.

Nyt vain tuntuu, että voimat hiipuvat ja kesäloma on tähän saumaan toivottu hengähdyshetki.
Osaltaan voimien hiipumiseen vaikuttaa myös menneen kouluvuoden pitkät työpäivät ja kolme eri työpistettä. Olen koulutyön lisäksi vetänyt käsityökerhoa ja ollut ohjaajana iltapäiväkerhossa. Ensi lukuvuoden olenkin päättänyt tehdä vain avustajan hommia ja kässäkerhoa. Haluan nimittäin jaksaa nauttia myös mummiudesta täysin rinnoin. Lapsenlapsia kun on 10 ja nro 11 syntyy syyskuussa <3 Joten rakastettavaa kyllä riittää.