Näppiihin tarttu sitte mukava kirija, niin elämänmakuunen, notta.....
Nimeltänsä Rakkauren kipunoota pohojalaasittain Parisuhtehen patolokiaa II ja mikä parasta, miähen kirijoottama. Tekijä on Arto Juurakko. On pakko pistää pari  runoa  tähänki.

Rakkauren herelmät

Jos ne kasvaas puus,
tarvittis vaan syksyllä noukkia;
pärekopan kans
valita parahat,
viärä tupahan ja istuttaa potalle.
 

Taikka jos haikara ne tois,
niin tarkenisko ne ollenkaa
talavella tulla?

Mutta onneksi nei kasva puus
eikä pukki piäre niitä kalliolle,
niinku isävainaalla oli tapana sanua,
onneksi
tarvitahan meitä molempia
niiren istuttamisehen,
orottamisehen,
jotta ne tuloo laittamahan
tuvan sekaasi,
näyttämähän,
mikä elämäs on tärkiää.

---------------------------------

Kauhiat vaatimukset

Minkähän tähären
pitääs viälä larella
henuusia sanoja;
ohimennesnänsä hyväällä,
vaikka justihin aamulla
vein roskat pihalle?

Ja äsköönki
kuuntelin tarkkaavaasesti;
ku sää kerroot,
miten meirän uus
höyrysilitysrauta käyttäytyy;
siinon kalakinpoisto ja automaattikatkaasin.

Laitoon pannukaakun uunihin,
varasin lättyhillua,
ja varmahan kohta
ettin hyllystä
Valittujen Palojen sejasta Taapermannin parahat,
lujen sulle äänehen.

Jos kaikki menöö hyvin,
voi olla, notta pääsen
huamenna paarihin.

-----------------------------

Täs kirijas pääsöö tutustumahan ainaki pohojalaasen miähen pääkoppahan ja sen ajatuksenvirtahan. Ja kyllä musta jotenki tuntuu, notta kaikki suamalaaset miähet ajatteloo kutakuinki samallailla. Vai mitä miältä tootta?

ps. äsken lukemani "Liian pienet sandaalit" - Hanna Hauru osoittautui myös hyväksi valinnaksi. Kirja naisille, joista tuntuu, etteivät sovi muottiin.