Mullon ollu ny pari päivää niin hauskaa, ku musta on tullu yhtäkkiä tai siis päivän aikana kaunis ihiminen ;o)

E-ei------ en oo ollut kauneusleikkaukses ku meikän rahat ei sellaasehen riitä, enkä mä muutenkaa haluaasi kokia mitää irentiteettiriisiä siitä, notta peilistä kattoos viaras naama.

Mutta ihime on tapahtunut.
Kaikki alako siitä, kun entisestä opiskelupaikasta otettihin yhteyttä ja kysyttihin, notta suastuusinko antamahan haastattelun ja valokuvan johonki niiren esitteesehen ja tiätysti tuli luvattua. Vasta jäläkehenpäin tuli miälehen, notta mustei oo ykskää valokuva koskaa onnistunu, vähäaikaa sitte otetusta passikuvastaki tiiraa joku rikollinen, jota minen ainakaa päästääsi rajan yli. Miätiin siinä, notta pitääskö oikeen kampaajalle ja meikkaajalle tilata aika, vai pistääsinkö itte vaan färiä päähän? Mitään niistä en ehtiny toteuttaa, siispä oli kelevattava luamuna. Mutta Sesile pitää sen minkä lupaa ja jäin orottelemahan yhteyrenottoa.

No se yhteyrenotto tuli ja sovittihin notta valokuvaaja tuloo kouluhun ottamahan sen kuvan, siinä ku ei menis ku viis minuuttia. Aamulla peitin suurimmat punotukset naamasta aurinkopuuterilla ja ajattelin nottei mun välttämättä tarvitte nähärä sitä kuvaa itte ollenkaa, joten saa tulla sellaanen ku tuloo.

Luakkahan tultuani yks lapsista sano, notta "Soot Sesile kaunis tänään". Kiittelin kauniista sanoosta, jokka tuntu niin hyvältä lapsen suustaki kuultuna.
Vähä myähemmin lähtiessäni ruakalasta pois, vastahan tuli pari ylemmän luakan flikkaa ja ne huusi jo kaukaa, notta "Moi Sesile, ookko sä käyny kampaajalla"?
Mä vähä ihimettilin, notta mikä ny on vinksallansa, mutta vastasin etten oo käyny.
Luakkahan astues taas kaks ihanaa lasta avas sanallisen arkkunsa ja kehu kuinka nätti Sesile on tänään. Viälä ne kysy, notta ookko ollu kamapaajalla. Silloon mulle selevis miston kysymys; en mä mihinää kampaajalla ollu käyny, mutta mulla oli hiukset auki, mitä ei vissihin ennen ollu tapahtunu lähinnä siksi, notta kouluus ku on tua jatkuva täitartuntavaara niin on varminta pitää tukka ponnarilla.
Piänestä son kulukaa ihimisen kauneus kiinni, tukka vaan auki, niin SON SIINÄ.

Kotona naureskelin Hurulle, notta oon ollu niin kaunis koko päivän ja mulle selekis, notta siihen riittää pelekkä hiusten auki jättäminen. Siihen Huru sano, notta "Kyllä mäkin siihen huamiota kiinnitin ku kotio tulin". Yhtenä iltana se sano, notta "oot sä ihan mukiinmenevän näkönen tuan ikääseksi naiseksi."

MITEN NIIN TUAN IKÄÄSEKSI!!!!!! sanoon minä. Miäs ei ikinä opi kuinka vähällä vaivalla se vois saara naisen tuntemahan ittensä kuningattareksi. Olis nimittäin jättäny tuan lopun tuasta lauseesta pois, niin sillä olis ollu ihan toinen vaikutus.
 

Ai niin---se valokuvaus.
Kuvaaja oli ihan mukava tyyppi. Hiukan epäilystä herätti työkavereissa se, että olin sen kans kaksin suljettujen ovien takana. Eikä epäilyksiä hälventänyt yhtään se, kun kerroin miten kuvajaa pyysi minua nuolemaan hieman huuliani, se kun kuulema saa huulet näyttämään täyteläisemmiltä. Vielä hän kysyi, että tuleeko hän hiukan korjaamaan kaulakoruni asentoa, koska se on vinossa, mutta siihen Sesile tokaisi topakasti, että ei tarvii, kyllä mä sen ittekkin saan korjattua ;o)