Saimme Hurun kanssa eilen hoiviimme Nti Pinkin ja Nti Korkean C:n (jonka ääni on kyllä pikkuhiljaa vaimenemaan päin).
Touhusimme aamupuuhia ja sitten teimme lähtöä Susun kauppaan ja Heseen herkuttelemaan. Levitin kasvoille ja kaulalle ryppyvoidetta(vaikka tiedän ettei niissä mitään tehoa olekkaan) ja Nti Korkea C katseli vakavana vieressä. Hän kysyi, että mitä mummi laitat? Sanoin laittavani ryppyvoidetta. "Miksi?", kysyi pieni neiti. "Kun on ryppyjä, niin silloin laitetaan ryppyvoidetta", vastasin minä. "Miksi on ryppyjä?", jatkoi neiti.
"Kun mummi on jo vanha, niin tulee ryppyjä", vastasin taas minä.
Nti Korkea C katsoi minua hetken, pudisti päätän ja sanoi: "Ei mummi-
sä oot hyvä". Pieni neiti ei tiennyt, kuinka tehokasta terapiaa hän antoi.
Sama neitokainen Hesessä istuessamme katsoi ensin Hurua ja sitten minua ja tummasi, että "me ollaan kavereita".

Mietin tässä, että oikeastaan mulla on äitienpäivä joka päivä, niin paljon saan lapsilta joka päivä sekä omilta, että lainatuilta.
Olga on omalla blogillaan koskettavasti käsitellyt naisia, jotka eivät koskaan saaneet kokea biologista äitiyttä. Se on niinkuin iäkäs ystävättäreni sanoi, että paljosta olen jäänyt paitsi, mutta paljolta olen myös säästynyt.
Äitiyttä ei voi koskaan riisua harteiltaan, voit kuvitella olevasi huoleton ja vapaa, mutta oli lapsesi minkä ikäinen tahansa, hänen hyvinvointinsa on sinulle yksi elämäsi tärkeimmistä asioista.
Ei tarvita kuin pieni vinkki siitä, että nyt on hätä, niin sisälläsi syttyy sellainen naarastiikeri, että pystyt vaikka mihin. Esikoiseni juuri naureskeli, että äiti ja isä on paikalla niin nopeasti, että ambulanssikaan ei tulisi nopeammin.

Toki tälläkin asialla on kääntöpuolensa- eli kaikista ei äideiksi olisi- mutta siihen en puutu nyt, vaan nautin täysin rinnoin äitienpäivästä.

Aamu alkoi huumorin merkeissä. Huru lueskeli lehteä keittiössä ja tuoksusta tiesin, että kahvi oli keitetty. Odottelin ja kääntelin kylkeä puolelta toiselle, mutta kun mitään ei tapahtunut, kömmin keittiöön ja sanoin, että ei sitä kahvia vain sänkyyn kuulu. Siihen Huru nauroi, että kuvitteli minun haluavan vielä nukkua.
Kahvin jälkeen köllöttelimme sängyssä ja odottelimme, että kuopus heräisi ja toisi korttinsa ja sen jälkeen lähtisimme lenkille.
No- taaskaan ei mitään kuulunut, joten aikani odoteluani menin kuopuksen sängyn viereen ja kysyi, että oiskos sulla mulle korttia tai mitään sellaista????
Kortti löytyi ja koulun kässätunnilla tehty ihana patalappu ja leivinliina :D
Mikään ei ole niinkuin ennenvanhaan ;o)
Lankillä on käyty ja kakut koristettu ja odotellaan muuta pesuetta kaffeelle.

Oikein nautinnollista äitienpäivää kaikille ihanille naisille.

T: Sesile