Nyt oli ihan pakko pistää postaus ku tuli niin herkku aihe.
Tänään iltapäivällä kutsuin kuusi paikkakunnalla asuvaa lastenlastani leipomistalkoisiin. Siellä minä - pullantuoksuinen, kiltiksi ja äidilliseksi tituleerattu mummi häärin lasten kanssa yltä päältä jauhoissa.
Oli hempeä ja kodikas tunnelma. Pullat tuli paistettua, makupalat maistettua ja jokainen lapsista sai vielä kotiinviemisiä.

Siinä tiskastessani ja siivotessani leipomisen jälkiä kuulin kännykkäni soivan. Veljenvaimo siellä hihitellen kertoi kuulleensa hyvän jutun.Nauru Hän vetää paikkakunnallamme jumpparyhmää ja ryhmässä oli tyttöjä siitä koulusta, missä työskentelen. No hän oli sanonut tuntevansa Sesilen ja tytöt olivat sanoneet, että "joo, se on se vanha gootti. Se käyttää aina mustia vaatteita ja sillä on musta pitkä tukka".
Veljenvaimo selittämään, että kyllä se Sesile käyttää enimmäkseen mustia vaatteita, mutta ei se gootti ole. "On se", tytöt olivat sanoneet.
Siinä selvisi syy, miksi just se luokka oli kuin enkeleitä, kun tuurasin yhden tunnin heidän opettajaansa, eivät ressukat uskaltaneet yhtään häiriköidä, kun pelkäsivät, että Sesilen kosto voi olla hirmuinenViaton.

On se niin VÄÄRIN, että yksi ryhmä saa omia jonkin värin, musiikki- tai pukeutumisentyylinSilmänisku. Hurulle jo tokaisin, että pitäisköhän heittäytyä välillä blondiksi. Vaikka huumormiäs onkin, niin tätä vitsiä se ei oikein ymmärtäny.
EI, Sesile ei väriä vaihda, ei ikuna(jollei pahasti päästään pyörähdä).
Olen päättänyt olla "erilainen mummi".

ps. ja kelle toi Susu sitte myis mustat lankansa, jos minä jotain muuta väriä rupeaisin käyttämään

Tässä tämä kummityttöni Veeran näkemys minusta.
Goottimummista.
Ei lainkaan pahaPusu

Edithiä jälleen: Tuli vielä mieleen, että puuttuis enää, että joku oppilaista näkis mun aamupimeällä tulevan hautausmaalta. Kävelen nimittäin aamuisin töihin hautausmaan ohi ja silloin tällöin poikkean Enkelimummin haudalla joko viemässä kynttilän tai katsomassa onko kaikki ok. (Koskaan en ole yhtäkään kiveä kaatanut) ;o)