Recados Para Orkut

Nyt kun tota säpinää on muutenki, niin ei lisä pahaa tee. Se meidän ainoa Prinssi, kolmas viidestä, astuu alttarille lauantaina 23.8. elikä siis viikon päästä. Toinen nainen on vienyt paikkani hänen elämässään, vaikka minusta tuntuu, että just eilen se pieni 5-vuotias poika vuodatti krokotiilin kyyneleitä ja kysyi, että onko pakko mennä armeijaan, kun hänen tulee NIIIIIN ikävä minua, äitiään. Ja minä pyhästi vannoin, ettei ole pakko, kukaan ei voi pakottaa, kukaan ei voi meitä erottaa. Tulihan se armeijan aikakin ja ainut joka vuodatti kyyneleitä oli äiti, nyyh :o(  Mutta elämän on mentävä eteenpäin ja jos lapseni pystyy irrottautumaan meistä vanhemmistaan, ollaan onnistuttu kasvatustyössä :D  Kamalaahan se olis jos ois takakammarin pojaks jääny. Son kyllä niin komia (isäänsä tullu), notta kyllä sen joku olis tullu kotoakin hakemaan, ei pelkoa, että olis jääny nurkkiin pyörimään.

Siis suuri juhla tulossa ja arvatkaa vaan onko äireellä mitään päälle pistettävää. No ei tietenkään!!!
Ajatuksen asteella on, mutta 3,5 m:n kangaspalana. Repikää siitä huumoria. Nuha pukkas vielä päälle ja olo on niin räytynyt, ettei kiinnosta paljon ompelut. Inhottavimman homman eli kaavojen piirtämisen olen sentään saanut suoritettua. Jos juhlavaate ei valmistu määräaikaan mennessä, niin olen ajatellut kaivaa jonkin niistä kymmenistä mustista vaatteista esille, samahan se on mikä musta se on, ihmiset ei kumminkaan huomaa eroa mustan ja mustan välillä ;o)
Kävin kyllä kaupoissa sovituskierroksella, mutta on turha ostaa jotain mikä ei "natsaa" heti. Mulla kun vaatteen pitäis olla musta, tyylikäs, ajaton, yksinkertainen, mutta siinä pitäis olla kuitenkin joku juju.
Tuntuu, että sellaisia on harvoin tarjolla. Keväällä katselin just sellaista "mun" vaatetta Sokoksella, mutta hintalappuun kurkistettuani ajattelin, että jätän asian hautumaan - ei olis kannattanu jättää, nyt mulla olis päällepistettävää :D

Mutta lupaan kaikille sukulaisille ja ystäville, että jotain mulla on päällä kun paikalle saavun, niin ettei tarvitse nyt koko viikkoa jännittää. Ja eihän ne vaatteet ole pääasia, vaan morsiamen sanoin: "Se, että minusta ja siipasta tulee jotain, mitä Jumala on yhteen liittänyt. Se avioliittohan on pääasia eikä häät."  AMEN.

Edith: Unohdin kokonaan mainita toisesta yhtaikaa olevasta juhlasta, jossa pieni mies "Esko Mosku" saa nimensä, kastetilaisuus pidetään nimittäin häiden yhteydessä.