Kyllä son kulukaa niin, notta vanha ei jaksa enää juhulia, ei ainakaa kahta viikonloppua putkehen.
Lauantaina klo 13.00 startattiin neljän muijan porukas kohti "keskelle ei mitää".
Kaksi juhuli yhteesiä 50:siä ja me toiset kaksi saatihin olla jännitykses, notta mihinkä meitä viärähän.
No ei se pitkä ajomatka ollu ja kohta oltihin kauniin järven rannalla, piänes punaases mökis.

Ensi pirettihin alakupuheet ja runonlausunnat ja pakettien avaamiset. Yhyres tultihin siihen tuloksehen, notta eletähän elämän parasta aikaa, vanhuutta ei kannata pelätä, ku sialu on aina 18v.
Sitte lähärettihin hikilenkille. Oli tullu määräys, notta sauvat pitää olla mukana ja pakkohan niitä oli sitte vähä kävelyttää. Katteltihin tiluksia sillä silimällä, ku yks porukasta oli joutunu viirenkympin villityksen uhuriksi ja sille pitääs löytää miäs. Ei keherattu kumminkaa mennä taloohin sisälle, jos vaikka emännän paikka olis ollu jo täytettynä. Hikilenkin jäläkehen saunahan ja uimahan (oli muuten vesi jo aika kylymää) ja sitte se tärkein, eli syäminen. Pöperöt oli hyviä, mutta takaraivos tako kyllä se muistutus niistä sappivaivoosta, joten pysyyn ku pysyynki kohtuures. Myäs juamisen suhteen. Kyllähän ne ihimetteli, ku meikä ei oo oppinu juamahan, mutta tiätävät mun syntymähumalan ja sen, notta osaan pitää hauskaa muutenki. Täytyy ny kumminki tunnustaa, notta yhyren siiderin join ja morkkis on kamala ;o)
Meikälääsellä oli taas tiätenki käsityä mukana, ku Susulle oli tullu taas niin ihania lankoja. Sitte ruvettihin pelaamahan. Ensi oli vuaros sian heitto, se oliki mukava peli, sitä vois pelata vaikka lastenki kans.Yatzi kesti vähä kauemmin ja tuli jo pimiäki ja arempia rupes pelottamahan. Yks kuuli auton tulevan pihan ja toinen kuuli jotaki muuta rapinaa, mutta ei siälä mitää ollu. Ulukohuussihin piti sitte lähtiä porukalla, nottei pöyrööt vaan viä ketää.

Nukkumahan mennes mä ilimootin, notta voin nukkua yksin alahaalla, ku oon niin kova kuarsaamahan, mutta muut sano, notta kaikki kiivethän parvelle kuarsaamahan kuaros, kaikilla oli kuulema sama vika. Uni ei meinannu tulla millää ja ihimettelin täyrellises pimeyres, notta miksei kukaa ny sitte kuarsaa, taisivat vaan jutella kuarsaavansa. Ainut jonka kuarsauksehen mä heräsin olin mä itte;O)
Aamulla ensimmäänen heräs jo 6.30 ja pikku hilijaa kömmittihin alas kaikki ja torettihin, notta kaikki oli nukkunu yhtä huanosti.
Ei muutaku sauvat kätehen ja lenkille- siis sunnuntaiaamuna 7 jäläkehen- ei ihan normaalia :DDDD

No kotona mä tein jotaki sellaasta, mitä en yleensä tee ku kipiänä, nukuun kaharen tunnin päikkärit, joten ny illalla saa taas ihimetellä, notta miksei uni tuu. Täytyy pyytää, notta Huru laulaa unilaulun :DDD