Pitihän sitä reissulla käydä  myös Innsbruckissa ja Bergiselin mäkihyppytornissa. Porukkaa oli paljon ja hissit täynnä. No Huru äkkäs toisen hissin, jonka ovessa kyllä luki, että ainoastaan mäkihyppääjille.
Minä yritin sanoo, ette sä sinne voi mennä, vaikka ootkin ku Matti Nykänen konsanaan ;o)
Silloin kuului iloinen ääni vierestä: "Sina suomalainen?" Käännyin katsomaan ja vieressä seisoi söpö poika, joka selitti olevansa espanjalainen, mutta asuneensa muutaman vuoden Turussa.

Täytyy kyllä sanoa, että tosta mäestä ei meikäläistä saisi kyllä tulemaan alas veitsi kurkullakaan. Hatunnosto niin Nykäselle, Ahoselle kuin Niemisellekin, kovia poikia ovat olleet.

Kävimme myös Saksan puolella, Mittenvaldissa. Matkalla pysähdyttiin Leutaschklammin solan vesiputouksella. Vesi oli jännän väristä, niinkuin turkoosia vettä, missä on maitoa seassa :o)

Toinen kuva on Rosshütten huipulta näkymä vuorelle, johon viides viidestä olisi välttämättä halunnut
kiivetä. Jos klikkaat kuvan suuremmaksi, niin näät polun, joka mutkittelee sorarinteen poikki. Reitti oli merkitty erittäin vaativaksi, joten suosiolla jätimme sen tällä kertaa rauhaan.
Oppaan mukaan harva se päivä poimitaan uupuneita kiipeilijöitä rinteiltä helikoptereilla.Tavallinen kuolevainen helposti mitoittaa voimansa suuremmiksi kuin ne todellisuudessa ovatkaan, sieltä ylhäältä kun pitäisi vielä jaksaa tulla alaskin ja se vasta jalkoihin ottaakin.