Mä tein eilen taas sellaasen reissun, notta olin tyytyväänen, nottei kukaa tullu matkalla vastahan. Kiärsin tarkootuksella sivupolukuja ja niin hyvä tuuri oli, notta yks ainua elävä ihiminen näky reitin varrella. Sekin pesi mattoja niin ajatuksissansa,notta huusin sille vaan, notta voisin tuara meiränki matot jatkoksi. Se ei huamannu mun matkanteos mitää erikoosta ja mä huokaasin helepotuksesta ;o)
Nimittäin viime vuanna ku tein saman reissun, niin sain monta osaaottavaa katsetta osakseni. Saatoon nähärä niitten ihimisten silimistä, notta ne ajatteli miälessänsä, notta tähänkö on tultu; ny se Sesile rukka on ihan sekasi ku tyäntää rattahia soppakattila kyyris eikä lapsia näy missää :D No multa ny voi orottaa mitä tahansa.
Miksikö tyänsin sitä kattilaa rattailla? Ei,- en ollu lyäny vetua kenenkää kans, vaan meilloli puistos perinteenen soppapäivä. Mollahan usian vuaren ajan kolleekan kans ruakittu puistoväki vähä niinku kevätjuhulan merkiis. Kaikki puistohon tulijat kuttutahan ruakaalemahan, ikähän tai muuhun ulukoosehen kattomatta. Tarjolla oli jauhelihakeittoa, ruisleipää, kahavia ja piparia. Hyvää oli(vaikka sen itte sanonki) ja sitä oli riittävästi. Son niin mukava tämä puistoparlamentti, notta mun tuloo oikeen ikävä sitä porukkaa ku syksyllä oon piremmän aijan pois, ku meen kouluhun harjoottelujaksolle. Non niinku isoo perhe, siälä voit olla oma ittes eikä sitä kukaa ihimettele, tunnetahan jo toisemma niin hyvin. Niin hyvin, notta voi heittää herijaaki kenenkää suuttumatta. Niinku esimerkiksi meikä eilen, ku kolleeka oli jo lähteny lastensa kans pois ja mä huamasin, notta soli unohtanu leluja taas puistohon. Tuumasin siinä muille, notta se on unohtanu joka päivä tällä viikolla jotaki puistohon, mutta niinkauan on hyvä ku se muistaa ottaa lapset mukahan. Sitte ku ne meiltä unohtuu, niin on aika lopettaa hommat ;o)Children Building a Sandcastle

Eerittiä: Rankinta täs perhepäivähoitajan hommas on nämä jäähyvääset. Ku aamulla jo kurkkua kuristaa ja kyyneleet nousoo silimihin. Kun tiärät, notta taas on luavuttava yhyrestä lapsesta ja elämän mentävä etehenpäin.