Oli sitte talavikin pari päivää ja ehtihän siinä jo liukua, teherä lumiukoon ja jokku jopa luistella.
Tänäaamuna kun nousi ylös, niin pääsi syvä huokaasu: ei voi olla totta, taas kurahousukeli. Irene omalla lokillansa kommentissaan mainitti näistä "kokovartalokondoomeista" ja oon kyllä ihan samaa miältä, notta siinä hommas ihmisestä imetähän kyllä viimeesetkin voimat. Kyllä piänten lasten hoitajien pitääs saara kurahousulisä palakkahansa, sillä isoommakki (6v.) tarvittoo niiren kans apua. Pää punaasena ja hiki pääs punnerrat, verät ja kiskot ja sitte ku viimeenenkin lapsi on puettu, ilimoottaa joku ipanoosta, notton pissa- tai kakkahätä! Siitäki hualimatta, notta ennen pukemisen aloottamista oot komentanut kaikki vähintäänki pissalle ;o(
No vihiroon päästihin taas puistohon ja torettihin,notta kaikesta huolimatta ulukoolu on elintärkiää ja sisälle jäärähän vaan silloon ku ilima on sellaanen ku viime perijantaina :D
Tänään naureskeltihin ku yks kolleeka sano, notta ei meillä kyllä voi sanua olevan tipatoon tammikuu, ku tippoja sateloo koko aijan. Niin, notta turhaan tua siskooflikka on meikäläästä niin raittihiksi tituleerannu, aika kostiaa on tää meikälääsen elämä. Kuivilla olo on harvinaasta herkkua ja välillä tuloo mielehen, notta pääsispä katkolle johonki etelän aurinkohon, sitte jaksaas taas paremmin vähän aikaa.Mutta son niin, notta ku tua kostia putki alakaa niin sitä sitte kestää ja kestää, eikä kuiville taharo päästä millää.
Mutta ajatellahan positiivisesti ja muistetahan mitä tua Jääskelääsen Ilikkaki sanoo lastenohojelman säätiarotukses, notta : AURINKO PAISTAA AINA- JOSSAKIN- AINAKIN PILIVEN TAKANA.
Kommentit