hello47.gif

Tämä kuva oli ihan pakko ottaa taltehen.Tämä momma on nimittäin niiku mä.Tootta varmahan kaikki huamannu tuasta Charin tekemästä "muatokuvasta", notta mullon ponnari pääs.Ja moon kertonu, notta moon intohimoonen käsityäihiminen.Noh....sillon ku suinki maharollista niin meikä istuu hämäräs sohovannurkas puikot tai virkkuukoukku käres.Jos ny sattuu niin, notta on villasukka tulos , niin mullon ihan oma puikkojen säilytyspaikka. Kummä tuun kantapään kohoralle niin ylimäärääset puikot on heleppo törkkäästä sinne ponnarin juurehen taltehen.Siinon vaan se huano puali, kummä tuppaan unohtamahan ne sinne ku tuloo joku keskeetys. Arvakkaa oonko saanu osaaottavia katsehia, kun oon lähteny ihimisten ilimoolle sukkapuikoot pääs.Tai voihan ne ajatella, notta tua Sesile on aina ollu niin erikoonen ihiminen, notta sillon taas joku uus muativillitys menos.

Tuasta hämäräs istumisesta tuli miälehen, ku Huru-ukko aina kysyy, notta luulekko siälä pimiäs näkeväski jotaki ja pitääsköhän hommata sullen joku vähä kirkkahampi lamppu sinne nurkkahan. Nyt on kulukaa siihenki ongelmahan keksitty ratkaasu, myyntihin on tullu ledvaloolla varustettuja virkkuukoukkuja ja pitkiä puikkoja. Kummä näin ne ensimmäästä kertaa niin ajattelin, notta siinä ny on turhakkeiren turhake, mutta nymmun pitää sanua, notta vääräs olin. Ostin nimittäin sen valovirkkuukoukun ja oon siunannu sitä keksintöä jo monta kertaa. Mäku tykkään siitä mustasta färistä, niin siinon aina se ongelma, notta silimukat ei taharo näkyä kunnolla, mutta kyllä ny näkyy. Tai siis näkyys, jossei taas olis uutta ongelmaa. Me nimittäin ku oltihin tuan Ireenen, Heleenan ja Olli K.Kalan kans siälä kirijamessuulla, niin mulloli tiätysti käsityä mukana. Ja ku soli mustaa lankaa, mitä mä virkkasin, niin olin ottanu sen uuren koukun mukahan. Menomatka meni ihan hyvin ja hartiahuivi Ähtärin tärille sai alakukerrokset. Mutta sitte rupeski takkuamahan, hyvä notten ollu itteltäniki jo hukas, ku ensi hävis kännykkä(se komia timantilla varustettu), sitte hävis silimälasit ja takasitulomatkalla ei löytyny mun turhakekoukkuakaa mistää. Kännykkä löyty Ollin memmun lattialta, silimälasit oli kuitenki yllätys,yllätys ollu kokoaijan mun laukus,mutta turhakekoukkua ei oo löytyny viäläkää. Meilloli niin mukava reissu, notta sen kunniaksi voin kyllä ostaa uuren koukun, vaikka laihialaanen oonki. Molin muuten aiva  pois lairooltani ku kuulin, nottei laihialaassekkaa saa laittaa viittä takkia samahan narikkakoukkuhun. Mutta yks ihana ihiminen siältä Helsingistäki löyty, nimittäin taksikuski, joka ymmärsi meitä laihialaasia ja tunki meirät kaikki viis isua ihimistä samahan taksihin, notta päästihin vähä halavemmalla.Mun sylis istunu Rva Meri kysy aina välillä, notta viäläkö sä Sesile oot hengiis.Mutta eihän pohojalaasesta niin helepolla henki lähäre, siihen tarvitahan jo järiämmät asehet.

Nymmä vaan toivon ja rukoolen, notta se memmun omistaja, se Ollin miäs, ei luulis sitä mun valokoukkua uurenmalliseksi ruuvimeisseliksi, nimittäin jos se kumminki löytyy siältä penkin alta.Näin jäläkiviisahana miätin, notta olis kannattanu se koukkuki tunkia sinne ponnarin juurehen, niin siältä solis löytyny ;o)